Tämä "miksi pitäisi?" näkökanta tulee hyvin usein esille. Erityisesti kun on keskustelua jonkun asian kieltämisestä. Vaikkapa näin: Miksi pitäisi olla sallittua kirjoittaa anonyymisti internettiin?
Jaa. Tämänlainen lähtökohta asioihin, mikä tuntuu olevan harmittavan monilla, on hyvin merkillinen. Mistä maailmasta nämä kyseiset kyynikkot ovat oikein peräisin? Jotenkin tuntuu että saattaa mennä elämä aikalailla ohi jos lähtökohta kaikkeen on noin vammaisen kankea.
"Koska!" on ehkä kaikkein paras vastaus millä voi moiseen kyrpistykseen vastata. Ihmiset tekevät asioita "koska!". Ei siihen tarvita, eikä pitäisi tarvita mitään muuta syytä, selitystä eikä jälkijupinointia. Jollekin saattaa joskus tulla äkillinen päähänpistos että mä haluan nyt istua pihallani alasti. Tai teki mieli nyt "epäterveellistä" ruokaa. Tai vieläpä kauheampaa, tuli ehkä parempi mieli siitä että meni interwebsiin kirjoittamaan hyvän neekeri-vitsin.
Koko elämän tarkoitus on "koska!", ne jotka eivät hahmota tätä menettävät jotain todella suurta. Ok, se on toki teidän oma asia, ja teillä pitää tietysti olla oikeus katsoa kun elämä menee ohi jos niin haluatte. Mutta ette jumalauta todellakaan tule meille muille mussuttamaan! Meillä on kivaa, jättäkää meidät rauhaan!
Elämän tarkoitus ei esimerkiksi ole pysyä suojattuna kaikesta mielipahasta ja muusta ikävästä. Se jo sinäänsä lisää elämän laatua, puhumattakaan mielipahan tuomasta tekstuurista muuhun elämään. Menkää kuuntelemaan natsi-vitsejä, katsokaa kääpiöpornoa, juoskaa maratonia, grillailkaa makkaraa, kuolailkaa hyviä äässejä ja harrastakaa ehkä seksiäkin! Kaikista asioista ei välttämättä tykkää, mutta kokemalla enemmän asioita, pitipä niistä tai ei, niin nauttii huomattavan enemmän elämästä.
Minä en elä maailmassa jossa pitää suojautua mielipahalta tai perustella "miksi pitäisi?". Minä elän maailmassa "koska!".