Keskisuomalainen uutisoi aamulla Piraattien keskisuomen vaalilistalla olevasta Tuomas Juhani Santakallion 2008 saamasta tuomiosta. Otsikossa uutisoidaan "Ehdokkaalla tuomio naisten ahdistelusta". Tämä geneerinen inflaatiota kokenut termi herätti mussa lähinnä hilpeyttä. Feministien ajama lähinnä sukupuolierotteluun kannustava "ahdistelu" termi on tullut tarkoittamaan lähinnä tavallista läpänheittoa, joka tapahtuu kahden eri sukupuolta olevan henkilön välillä.
Jutun leipätekstissä kuitenkin selviää että kyse ei todellakaan ole mistään "ahdistelusta", uutisessa: "...tuomittiin kolmesta seksuaaliseen tekoon pakottamisesta, pahoinpitelystä ja vahingonteosta." Tämä taas kertoo raiskauksesta ja väkivallasta, jotka ei kyllä kumpikaan ole mitään kivoja juttuja.
Ton tapainen tuomio, mikäli on oikein tuomittu, alkaa olemaan jo aika paha. Tosin, tuomio on kyllä ohi, ja silloin oikeusvaltion periaatteiden mukaan pitäisi olla asia ohi kokonaisuudessaan. Samasta teosta ei ole oikein tuomita moneen kertaan rangaistuksiin. Mutta toki kansanedustajaksi pyrkimisessä, tai edes jonkin puolueen tulemista asettumalla ehdokkaaksi, on hieman isompi asia jonka yhteydessä on oltava valmis tavallista julkisempaan menneisyyden tarkasteluun.
Suurta ihmettelyä herätti kuitenkin ajankohdat. Tuomio on tullut jo 2008, mutta nyt asia jotenkin yllätti Tuomasta sen verran että päätti pyytää vaalilautakunnalta listalta poistamista. Kai Tuomaksella oli tuomio tideossa jo ennen kun asettui ehdolle? Joko pitää olla munaa sanoa että näin tein joskus ja nyt mennään eteenpäin, tai sitten olla asettumatta ehdokkaaksi alkuunkaan. Tässä ei vaan ole järkeä että jotenkin kesken leikin huomaakin että hitsi en olekaan kiva jätkä, en asetukkaan ehdolle.
Toisaalta jos asiaa katsoo kolmannesta suunnasta niin julkisuustemppuna tuo on loistava. Puolue saa näkyvyyttä, ja voi kuitenkin samalla esittää että tällaista pahaa juttua emme hyväksy. Tämä kuulostaakin jo paljon todennäköisemmältä.
