Maailmalla on kehitteillä huolestuttava trendi jossa viranomaiset pyrkivät määräämään uskonnollisen kirjallisuuden käytölle erityisrajoituksia.
YLE on uutisoinut pastori Terry Jonesin aikeista polttaa koraaneja. Tästä on jostain syystä noussut jonkinverran kohtua ja Barac Obamakin on vaatinut pastoria luopumaan aikeistaan.
Verkkouutisten mukaan taas Etelä-Afrikalainen tuomioistuin on kieltänyt paikallisen liikemiehen Mohammed Vawdan polttamasta raamattuja.
Menemättä sen syvemmälle kirjojen polttamisen mahdollisista ympäristövaikutuksista (poliittinen järjestö IPCC luulisi ottavan tähän myös kantaa) en ymmärrä miten tämä voi olla näin kauhean paha asia joka pitäisi yrittää kieltää. Ainut perustelu mitä kuulee on että ihmiset pahoittavat mieltään.
Sanon tämän taas kerran. ***Valtion tehtävä ei ole estää ihmisiä pahoittamasta mieltään!***
Tämänkaltainen pyrkimys lähinnä kärjistää tilannetta ennestään kuin kynnys pahoittaa mieltään madaltuu. Lisäksi sellaisessa ei ole yksikertaisesti mitään järkeä! Mikäli jokin edellämainitujen uskonnollisten kirjojen tuottama jumala kokee itseään luokatuksi hän tuskin tarvitsee tuomioistuinta tai presidenttiä korjaamaan tilannetta.
On varmasti paljon kristittyjä ja muslimeja joiden mielestä muilla ihmisillä kuuluu olla vapaus uskoa mihin itse haluavat.
Mikäli yhtyy näihin mielipiteisiin, ja miksipä ei yhtyisi, täytyy silloin myös sallia että muut ihmiset noudattavat omaa oikeudenmukaisuustajuaan. Varsinkin niin kauan kun tehdään vahinkoa vain omassa omistuksessa oleville ihmisten tuottamille esineille. Vapaan uskonnon salliminen muille tarkoittaa myös ettei yritetä pakottaa omia uskonnollisia käsityksiään muille.
Hyväksymällä uskonnollisen kirjallisuuden polttamista parannetaan uskonnonrauhaa, varsinkin pitkällä tähtäimellä.
Onhan kyseessä toki myös tällaisesta ikään kuin perusoikeudesta nimeltään sananvapaus. Sitä valtion kuuluu puolustaa merkittävin panoksin, koska se on ainut keino varmistaa että mm. myös valtiota itseään saa vapaasti kritisoida.