Venäjän taannoista kommenttia siitä, että Suomen liittyminen Natoon olisi selvä uhka, pidin varsin outona aluksi, mutta keskiviikon uutiset selkeytti asiaa jonkin verran.
Tapaus Georgia
Venäjän muutaman vuoden takaisen hyökkäyksen Georgiaan teki selväksi sen että Venäjässä on selvästi tahoja jotka havittelevat saada Venäjä takaisin suurvallaksi. Georgia oli tuolloin ilmeisesti havittelemassa suhteellisen avoimesti Nato-jäsenyyttä. Uuden Nato-jäsenmaan tuleminen Venäjän rajanaapuriksi olisi ollut iso takaisku suurvaltahaaveille. Georgiassa oltiin varmasti tietoisia tästä, mutta luotti varmasti siihen että saisivat itsenäisenä valtiona itse tehdä haluamia liittoumia. Georgia oli kuitenkin ollut Naton kanssa jonkinlaisessa yhteistyössä ja luotti siihen ettei Venäjä uskaltaisi tehdä asialle mitään.
Venäjällä taas laskeskeltiin että Olymppialaisten aikana olisi riittävästi mediatapahtumaa ettei hyökkäämisestä tulisi kohtuuttomasti mediahuomiota, ja lisäksi Nato oli jo kiinni Irakin ja Afganistanin operaatioissa. Nato-vastaisia mielenosoituksia ja medianäkökantaa oli myös ollut riittävästi että Venäjällä selvästi ajateltiin ettei Natolla olisi ollut riittävästi poliittista tahtoa takana uskottavasti vastustaa Venäjää sotilaallisesti.
Näin se käytännössä menikin, valtamediassa oli muutamia hassuja otsikoita Venäjän hyökkäämisestä käytännössä puolustuskyvyttömään Georgiaan. Nato ei toiminut asiassa, ja herää tietysti kysymys että olisiko Nato käytännössä edes halutessaan voinut toimia puolustaakseen Georgiaa Venäjän miehitykseltä. Se olisi vaatinut nopeasti uskottavan määrän sotilaskaluston raahaamista paikalle, uskoteltaeksaan Venäjällä että ovat tosissaan, jolloin Venäjä olisi vetäytnyt.
Venäjän uhkapeli asiassa kannatti, nyt Georgian on täysin mahdotonta päästä Naton jäseneksi, ainakin 5-10 vuoden sisällä. Venäjän kanssa äskettäin sodassa ollut valtio ei voi mitenkään hyväksyä jäseneksi poliittisista syistä.
Entäs Suomi?
Suomen kanssa tilanne on Venäjän kannalta hankalampi. Nato-jäsenyyttä kannattaa huomattava määrä kansasta, vaikkei liittymisestä ole edes varsinaisesti edes julkisesti keskusteltu. Lisäksi Suomi kuuluu EU:hun, meillä on edes kohtuullinen puolustus, ja meillä olisi tarvittaessa hyvinkin nopeasti omaa ydinasetta. Tänne ei voi noin vain hyökätä kuten Georgiaan. Se olisi poliittisesti täysin kestämätöntä Venäjän kannalta.
Sotilaallisen estämisen lisäksi, voi valtioita tietysti pelotella tai lahjoa. Suomen Nato-jäsenyyden uhkana pitämistä oli selvästi pelottelua jolla oli useampi funktio. Pääasiallinen funktio oli varmasti katsoa mikä Suomen reaktio olisi, ehkä erityisesti miten julkinen kanta Nato-jäsenyyteen muuttuisi. Tässä kohdassa tuli Venäjälle pahasti takkiin, Suomen kansalaisten Nato-jäsenyyskannatus nousi! Poliittisesti kuitenkin liittyminen Natoon olisi hankalampaa Venäjän lausunnon jälkeen, mutta ei mitenkään mahdotonta, erityisesti kun Venäjä ei voisi liittymistä käytännössä estää, ja kansa olisi jäsenyyden puolella.
Venäjä vaikuttaa kuitenkin olevan varsin tosissaan suurvalta-haaveissaan ja haluaa estää Suomea liittymästä Natoon, niinpä lahjonta tulee luonnollisesti kyseeseen. Tästä uutisoitiinkin keskiviikkona 20.6.2012 valtamediassa, Venäjä on alustavasti kysellyt 500 taisteluvaunun ostamisesta. Eli kyseessä on noin karkeasti 500 miljoonan - 1 miljardin euron lahjuksista Suomelle. Toki lahjuksista tulisi Venäjälle käyttökelpoista sotilaskalustoa, varmasti tarpeeseenkin.
Pääseekö sitten Patria kauppoihin Venäjän kanssa vai ei on hankalampi asia. Rahaa kannattaa aina ottaa jos itse hyötyy siitä jotain, ja kyllä Suomi tietysti siitä hyötyisi. Mutta ulkopolitiikka on pelattava hyvin. Nato-jäsenyyskorttia pitää pelata, muttein liian uhkaavasti. Tämä varmasti lisää Venäjän ostohalukkuutta, koska kauppoihin pääseminen madaltaisi Suomen Nato-jäsenyystodennäköisyyttä. Toistaalta jo pelkästään kaupoista puhuminen madaltaa varmasti Suomen Nato-jäsenyystodennäköisyyttä.
Tietysti Venäjä nyt olisi ostamassa ne taisteluvaunut ihan tarpeeseen, niin yhdistämällä ulkopolitiikka ja bisnekset voi kauppoja hyvinkin todennäköisesti syntyä. Aika paljon on Niinistöstä kiinni. Hän on ainut jolla on kaikki tarvittava tieto eri osatekijöistä ja joka voi asioihin vaikuttaa. Tässä suhteen menee varmasti paljon paremmin kuin jos ostokyselyt olisi tullut vuosi sitten.
Pohdintaa
Muutama mielenkiintoinen kysymys herää tästä kaikesta. Niinistö on käsittääkseni suhteellisen avoimesti Nato-myönteinen, ja hyvä niin. Onko se tämä joka on laukaissut tilanteen ja Venäjällä koetaan että nyt on toimittava? Onko Venäjän reaktio ennakoitu ja Nato-korttia pelattu kulissien takana provosoimaan Venäjää toimimaan? Näin olisin ainakin itse toiminut.
Joka tapauksessa on tulossa mielenkiintoista lähitulevaisuutta kun pääsee seuraamaan mediasta miten asekaupat etenee.